OLETKO julkaissut levyn tai sinkun tai tehnyt musiikkia liveproduktioon viimeisen vuoden aikana? Annas kun arvaan: ei tullut yhtään arvostelua, juttua tai radiosoittoa. Näin kävi minulle, ja uskon, että monet kollegat ovat samassa veneessä. Hiljaisuus ei johdu siitä, että musiikkimme olisi huonoa tai epäkiinnostavaa vaan siitä, että uudelle musiikille on nykyään mediassa hyvin vähän tilaa. Tästä löytyy tiukkaa faktaakin.

Toista oli kymmenen vuotta sitten. Suomen suurimmassa sanomalehdessä Helsingin Sanomissa oli varattu levyarvosteluille joka keskiviikko yksi sivu. Muistan tämän, koska julkaisimme levyn 16.3.2015 ja odotin arvostelua kuin kuuta nousevaa. Havahduin aina aamuyöstä postiluukun kolahdukseen. Sivulle nostettiin 5–6 levyä. Kuukaudessa arvosteltiin siis 20–24 uutta levyä. Tähtiä annettiin silloinkin. No, miten kävi? Levymme arvosteltiin pari kuukautta ilmestymisen jälkeen. Kannatti siis herätä aikaisin!

UUDEN musiikin ympärillä nykyään vellova radiohiljaisuus – osuva termi muuten tähän paikkaan – alkoi harmittaa minua sen verran, että päätin hankkia asiasta faktaa. Olen pitänyt tämän kevään aikana kirjaa HS:n kulttuurisivujen tarjonnasta.

Helmikuussa 2025 HS julkaisi neljä arvioita kotimaisista uutuuslevyistä. Kevyen musiikin konserteista julkaistiin yksi arvio. Ero on aikamoinen verrattuna kymmenen vuoden takaiseen aikaan. Erityisesti mielestäni korostuu konserttiarvioiden puute. Sellaisen saaminen alkaa vertautua lottovoittoon. Maaliskuussa alkoi näkyä pientä valoa, kotimaisia levyjä arvioitiin kahdeksan, konserttiarvioita oli kolme. Silti määrä on naurettavan pieni.

Varsinkin jos vertailukohtana on kirjallisuus. Helmikuussa HS:ssä arvioitiin 27 kotimaista kirjaa. Mukaan laskettuna artikkeli, jossa arvioitiin 11 lasten- ja nuortenkirjaa. Tässä kohdassa on hyvä muistuttaa, että HS:ssä on edellisen kerran arvioitu lastenlevy vuosia sitten. Maaliskuussa kirja-arvioita oli 19.

LEVYJÄ ja kirjoja myös arvioidaan hyvin eri tavoin. Kirjoille ei jaeta tähtiä ja niitä arvioidaan asiallisesti. Tämän kevään ilmiönä on HS:ssä ollut tunnettujen, pitkän linjan tekijöiden kahden tähden levyarvostelut. En tarkoita sitä, että kritiikkiä ei saisi esittää tai että aina pitäisi vain kehua, mutta ilkeilyä en ymmärrä. Noille arvioille en keksi mitään muuta syytä kuin klikkiotsikot. Ja niitähän syntyi.

Myös radiosoitto on tänä päivänä kiven takana. Vierailimme vastikään Ylellä, ja tapaamisessa kävi ilmi, että Radio Suomeen tarjotuista kotimaisista uutuuskappaleista soittolistalle pääsee vain noin 1,6 %. Luku on järkyttävän pieni. Nostalgian kaipuu on suurta – vai onko se vain mielikuva?

Tästä kaikesta seuraa se, että uuden musiikin promoaminen jää musiikintekijöiden ja artistien harteille. Jokainen haluaa musiikkinsa kuulijoiden tietoisuuteen. Tekijät uupuvat loputtomaan somettamiseen. Se vie aikaa myös itse musiikin tekemiseltä.

MUSIIKINTEKIJÖIDEN hallitus on kevään aikana keskustellut asiasta useasti ja pyrimme vaikuttamaan tilanteeseen parhaamme mukaan. Nopeita ratkaisuja ei ole, mutta lupaamme yrittää. Uusi musiikki ansaitsee oman tilansa niin printtimediassa, radioissa kuin suoratoistopalveluissakin!

Pauliina Lerche
puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijät